Karjala-turnaus, main event
Naputellaas turnaus uusien alta pakettiin. Tosiaankin, pressa oli järjestänyt kaikkien yllätykseksi työleirin ja ensimmäiset 4 tuntia asenneltiin stadionia pelikuntoon. Loppuviimein Karjala-areena saatiin kuitenkin läjään ja pääsimme aloittamaan ottelut.
Ensimmäisellä kierroksilla pamautettiin pöytään ensimmäiset yllätykset, kun ykkössuosikki Venäjä kaatui Suomen käsittelyssä 3-4 ja Tsekki uuvutti Ruotsin suvereenisti 3-1. Tässä kohtaa alkoikin jo nahuaminen kotieduista, ja varsinkin neuvostoleirin propagandakoneisto alkoi viljelemään mitä erikoisempia sääntötulkintoja "videotarkastuksia" myöten.
Myönnettäköön, että varsinkin allekirjoittaneen valmistautuminen meni aavistuksen verran pitkäksi (johtuen erinäisistä häiriötekijöistä) joten aivan tarkkoja muistikuvia otteluiden sisällöistä ei ole. Lisäksi ystävämme Albert Nussi kävi poimimassa kirjanpidon parempaan talteen, joten jatkokierroksien osalta muistiin on piirtynyt käytännössä ainoastaan otteluiden voittajat. Normal katastrof, yritetään silti!
Ensimmäisen kierroksen yllätysten jälkeen Gallopin ohjastama veljeskansa löysi kateissa olleen pelihuumorin ja marssi näytöstyyliin voitosta voittoon kukistamalla Ruotsin sekä Tsekin, mutta alun haparointi karkuutti lohkovoiton Suomelle, joka laukkasi pudotuspeleihin puhtaalla pelillä. Näinollen ottelupareiksi muodostuivat erittäin kuuma Venäjä-Tsekki sekä legendaarinen Suomi-Ruotsi.
Kuten arvata saattoi, slaavien kohtaamisesta oli muodostua verinen mittelö. Jo alkusarjassa tunteita kuumennettiin videotarkastuksilla, pelin quittaamisella yms pienellä kivalla ja tapahtuma oli lähellä muuttua vapaaottelumatsiksi. Venakkojen puolelta uutena keinona otteluun oli tuotu perinteinen "vahinkostartti", eli peli pausetetaan pahassa paikassa ja tästä saadaan kohtuutonta etua. Nenähommilta lopulta kuitenkin vältyttiin ja tiukan alkuväännön jälkeen ottelu repesi Venäjän suuntaan kolmannen erän alkupuolella. Tsekin luotsi Öst tuumikin tässä kohtaa, että kaikki on menetetty ja pronssiotteluita ei tulisi pelata missään lajissa. Taisipa mainita jokusen sanan niin maksetusta arvonnasta, paskoista olosuhteista kuin tuomarifarssistakin.
Toinen välierä ei tarjonnut ulkopelillisten seikkojen osalta vastaavaa lämpötilan nousua, mutta kaukalossa tapahtui sitäkin enemmän. Ruotsi otti otteen heti ensiminuuteista alkaen, mutta tehottoman viimeistelyn ja Raskin ilmiömäisten gamesavereiden vuoksi tilanne säilyi maalittomana pitkän aikaa. Painostus kuitenkin palkittiin toisessa erässä, kun Januksen börjet saivat kuparisen rikottua pitkällisen jauhamisen lopputulemana. Ottelu etenikin Ruotsin johdossa aivan viimeisille sekunneille saakka, kunnes Miamin luotsaamat leijonat painoivat ottelun väkisin tasoihin ja edettiin jatkoajalle. Kutkuttavan jäänajon jälkeen nähtiin kuitenkin tasan yksi laukaus ja Pullerin Ruotsi paineli finaaliin muiden tuijottaessa hölmönä toisiaan.
Kuten arvata saattoi, pronssiottelussa ei puolustuspelistä ollut tietoakaan vaan maaleja mätettiin puolin ja toisin ja loppulukemiksi kirjattiin 7-4 Suomen hyväksi. Häviäjien matsi ei enempää palstatilaa ansaitsekaan.
Finaalissa kohtasivat siis ennakkosuosikki ja tapahtumajärjestäjä Venäjä sekä hieman puskista lohkojumbon asemista ponnistanut Ruotsi. Ottelu muistutti enimmäkseen shakkia ja molemmat keskittyivät varomaan virheitä. Johnny ja Jörgen tuumivatkin ottelun puolivälin tienoolla, ettei ottelu tunnu loppuvan ikinä eikä vastaavanlaista hiippailua ole nähty missään. Kolmannessa erässä rutinoitunut Gallop kuitenkin pakotti Pullerin nappaamaan muutaman boksin kriittiseen paikkaan ja pääsi rankomaan käytännössä ainoista paikoistaan kliiniset 2-0 loppulukemat ja lajissaan ensimmäinen Iku Viitanen trophy tähtineen päätyi Hans Gallopin käsiin.
Laukkapoikien urheilukausi on täten avattu ja jatkoa seuraa hyvinkin pian, sillä retkue suuntaa keskieuroopan mäkiviikolle aivan näillä näppäimillä joten muistakaahan seurailla! Loppuun vielä turnausvoittajan kunniaksi kansallishymniä.
Ensimmäisellä kierroksilla pamautettiin pöytään ensimmäiset yllätykset, kun ykkössuosikki Venäjä kaatui Suomen käsittelyssä 3-4 ja Tsekki uuvutti Ruotsin suvereenisti 3-1. Tässä kohtaa alkoikin jo nahuaminen kotieduista, ja varsinkin neuvostoleirin propagandakoneisto alkoi viljelemään mitä erikoisempia sääntötulkintoja "videotarkastuksia" myöten.
Myönnettäköön, että varsinkin allekirjoittaneen valmistautuminen meni aavistuksen verran pitkäksi (johtuen erinäisistä häiriötekijöistä) joten aivan tarkkoja muistikuvia otteluiden sisällöistä ei ole. Lisäksi ystävämme Albert Nussi kävi poimimassa kirjanpidon parempaan talteen, joten jatkokierroksien osalta muistiin on piirtynyt käytännössä ainoastaan otteluiden voittajat. Normal katastrof, yritetään silti!
Ensimmäisen kierroksen yllätysten jälkeen Gallopin ohjastama veljeskansa löysi kateissa olleen pelihuumorin ja marssi näytöstyyliin voitosta voittoon kukistamalla Ruotsin sekä Tsekin, mutta alun haparointi karkuutti lohkovoiton Suomelle, joka laukkasi pudotuspeleihin puhtaalla pelillä. Näinollen ottelupareiksi muodostuivat erittäin kuuma Venäjä-Tsekki sekä legendaarinen Suomi-Ruotsi.
Kuten arvata saattoi, slaavien kohtaamisesta oli muodostua verinen mittelö. Jo alkusarjassa tunteita kuumennettiin videotarkastuksilla, pelin quittaamisella yms pienellä kivalla ja tapahtuma oli lähellä muuttua vapaaottelumatsiksi. Venakkojen puolelta uutena keinona otteluun oli tuotu perinteinen "vahinkostartti", eli peli pausetetaan pahassa paikassa ja tästä saadaan kohtuutonta etua. Nenähommilta lopulta kuitenkin vältyttiin ja tiukan alkuväännön jälkeen ottelu repesi Venäjän suuntaan kolmannen erän alkupuolella. Tsekin luotsi Öst tuumikin tässä kohtaa, että kaikki on menetetty ja pronssiotteluita ei tulisi pelata missään lajissa. Taisipa mainita jokusen sanan niin maksetusta arvonnasta, paskoista olosuhteista kuin tuomarifarssistakin.
Toinen välierä ei tarjonnut ulkopelillisten seikkojen osalta vastaavaa lämpötilan nousua, mutta kaukalossa tapahtui sitäkin enemmän. Ruotsi otti otteen heti ensiminuuteista alkaen, mutta tehottoman viimeistelyn ja Raskin ilmiömäisten gamesavereiden vuoksi tilanne säilyi maalittomana pitkän aikaa. Painostus kuitenkin palkittiin toisessa erässä, kun Januksen börjet saivat kuparisen rikottua pitkällisen jauhamisen lopputulemana. Ottelu etenikin Ruotsin johdossa aivan viimeisille sekunneille saakka, kunnes Miamin luotsaamat leijonat painoivat ottelun väkisin tasoihin ja edettiin jatkoajalle. Kutkuttavan jäänajon jälkeen nähtiin kuitenkin tasan yksi laukaus ja Pullerin Ruotsi paineli finaaliin muiden tuijottaessa hölmönä toisiaan.
Kuten arvata saattoi, pronssiottelussa ei puolustuspelistä ollut tietoakaan vaan maaleja mätettiin puolin ja toisin ja loppulukemiksi kirjattiin 7-4 Suomen hyväksi. Häviäjien matsi ei enempää palstatilaa ansaitsekaan.
Finaalissa kohtasivat siis ennakkosuosikki ja tapahtumajärjestäjä Venäjä sekä hieman puskista lohkojumbon asemista ponnistanut Ruotsi. Ottelu muistutti enimmäkseen shakkia ja molemmat keskittyivät varomaan virheitä. Johnny ja Jörgen tuumivatkin ottelun puolivälin tienoolla, ettei ottelu tunnu loppuvan ikinä eikä vastaavanlaista hiippailua ole nähty missään. Kolmannessa erässä rutinoitunut Gallop kuitenkin pakotti Pullerin nappaamaan muutaman boksin kriittiseen paikkaan ja pääsi rankomaan käytännössä ainoista paikoistaan kliiniset 2-0 loppulukemat ja lajissaan ensimmäinen Iku Viitanen trophy tähtineen päätyi Hans Gallopin käsiin.
 |
| Hans,poika & taisteluareena |
Laukkapoikien urheilukausi on täten avattu ja jatkoa seuraa hyvinkin pian, sillä retkue suuntaa keskieuroopan mäkiviikolle aivan näillä näppäimillä joten muistakaahan seurailla! Loppuun vielä turnausvoittajan kunniaksi kansallishymniä.
Kommentit
Lähetä kommentti